Normi elämää pakoon Glastonburyn festareille

Monen musiikki fanin kesään kuuluu erottamattomana osana musiikkifestivaaleilla vierailu. Suomen valikoimat ovat hyvin laajat, mutta jos kotimainen tarjonta on jo vuosikymmenien ajan nähty, miten olisi suunnistaminen Englantiin, ja druidien kotiseuduille järjestettäville Glastonburyn musiikkifestivaali?

Somersetissa järjestettävillä viisi päiväisillä festivaaleilla löytyy tarjontaa koko taiteen kirjon alalta, vaikka monelle vierailijalle se tärkein asia on musiikki, esiintyjiä löytyy sekä kabareen, tanssin, komedian, että sirkuksen aloilta. Esiintyjät vaihtelevat täysin tuntemattomista nousevista tähdistä maailmanluokan julkkiksiin, ja festivaali ei noudata myöskään musiikin puolesta tiettyä tyyliä, vaan everything goes!

Festareilla vierailu

Super festarit järjestetään vuosittain kesäkuun kieppeillä. Liput myyvät loppuun netin kautta yleensä nopeasti, joten paikalle kaipaavan kannattaa olla ajoissa varautunut. Jokaisen lipun ostajan tulee rekisteröityä sivuille etukäteen, ja olla koneen ääressä sillä minuutilla kun myynnit aukeavat. Vuoden 2019 liput myivät loppuun kolmessakymmenessä kuudessa minuutissa. Liput maksavat noin 300 puntaa, ja tulevat myyntiin vuosittain Marraskuun alussa. Jos ensimmäisessä myynnissä ei tärppää, onneaan voi kokeilla festivaali vuoden huhtikuussa, jolloin myyntiin tulevat lunastamattomat liput. Toisin kuin useimmilla Suomalaisilla festareilla, Glastonburyn lipun hintaan sisältyy telttapaikka. Alueella sijaitsee useita eli teltta alueita, joilla kaikilla on oma kylämäinen ilmapiirinsä. Alueelta löytyy myös lukollisia säiliöitä arvokkaalle tavaralle, ja ilmaista vessapaperia ja saippuaa koko teltta väelle. Lipun hintaan kuuluvien teltta paikkojen lisäksi juhlijat voivat varata maksullisen valmiiksi pystytetyn teltan, tai tiipii majoituksen. Glastonburyn festivaali alue muodostuu useasta kymmenestä toisistaan eroavasta alueesta. Esitysten sisältö vaihtelee poikkitaiteellisesta tanssimusiikkiin, ja jokaisen makuun löytyy varmasti oma alueensa. Siinä missä Green Field alueella kuljetaan koko perheen voimin luonnon rauhassa, Shangri-La:n Gas Towerissa soittavat vaihtoehto DJ:t pikkutunneille saakka. Enemmän valtavirta musiikista kiinnostuneet suuntaavat Pyramidi lavalle. Festari on maailman suurin ruohokentällä järjestetty, joten alueelta löytyy lääniä missä seikkailla, ja paikalla olevien 175,000 festivaali kävijän joukosta löytyy varmasti uusia ystäviä.

Festareiden historia

Glastonbury järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1970, ja perustaja Michael Eavis myi kaksi päiväiselle tapahtumalle punnan arvoisia lippuja, ja paikalle saapui 1,500 juhlijaa. Tapahtuman alkuperäinen nimi oli Pilton Pop Folk & Blues festivaali, ja se järjestettiin Eavesin Worthy maatilalla. seuraavana vuonna festarit siirtyivät ilmaisen sisäänpääsyn politikkaansa, David Bowie johdatti esiintyjiä, ja paikalle saapui 12,000 juhlijaa. Vuoden 1971 muut esiintyjät aloittivat Glastonburyn eklektisen tradition, ja festareilla nähtiin perinteisten muusikkojen lisäksi runoutta, tanssia, ja spontaaneja esityksiä. Alkunsa sai myös nykypäivänä legendaarinen pyramidi lava. Festivaalista ei muodostunut vuosittaista traditiota ennen kuin 80-luvulla, ja alkuperäinen perustaja Michael Eavis otti ohjat käsiinsä. Vuonna 1981 paikalle saapui 18,000 juhlijaa, ja lippuja sai ostettua 8 punnan kappale hintaan. Ohjelma julisteissa mainostettiin lähes yhtäläisellä painotuksella lasten leikki aluetta, teatteriesityksiä, ja musiikkia. Alkuvuosina festivaalin tuotot menivät ydinvoiman vastaiselle kampanjalle, ja ensimmäinen vuosi toi heidän taskuihinsa 20,000 puntaa puhdasta voittoa.

Festareiden historia

90-luku näki festivaalin kaupallisen voiman kasvun, ja Glastonbury muuttui poliittisesta taide tapahtumasta tuottavaksi musiikkifestivaaliksi, festarin ajatusmaailma on kautta aikojen kuitenkin pysynyt samana, ja tuotoista osansa saavat edelleen useat hyväntekeväisyysjärjestöt. Pyramidi lavalla nähtiin maailmanluokan tähtiä heidän suosionsa huipulla, muun muassa Oasis ja Massive Attack esiintyivät päälavalla vuosikymmenen aikana. Festivaalit nousivat voitosta voittoon, ja laajan yleisön silmissä suosiota nosti Glastonbury the Movie dokumenttielokuva, joka sai ensi-iltansa 1996. festareilta lähetettiin myös kattavaa ohjelmaa Brittein BBC televisiokanavilla, ja useat yhtyeet päätyivät nauhoittamaan live-albumeja esitystensä aikana.