Kesäisin Espanjassa rämmitään tomaattimehussa ja juostaan pakoon härkiä

Etelä-Espanjassa Buñolin kaupungissa kymmenet tuhannet ihmiset osallistuvat vuosittain kuuluisaan tomaattisotaan La Tomatinaan. Tapahtumaa varten kaupunkiin tuodaan 120 tonnia tomaatteja ja niitä kuljettamaan tarvitaan viisi kuorma-autoa. Ihmiset paiskovat ylikypsillä tomaateilla toisiaan tunnin ajan, jonka jälkeen kadut ovat punaisenaan tomaattimehua. Tapahtuma järjestetään aina elokuun viimeisenä keskiviikkona. Tomaattisota alkaa aina samalla perinteellä. Yksi osallistujista kiipeää hakemaan keskusaukiolle puupölkyn päähän ripustetun kinkun. Kun kinkku noudettu, sota voi alkaa.

La Tomatina on toki erikoinen juhla, mutta Espanjassa riittää muitakin kummallisia juhlaperinteitä. Pamplonan kuuluisaa härkäjuoksua on järjestetty vuodesta 1591 lähtien Pyhän Ferminin eli Pamplonan suojelupyhimyksen kunniaksi. Ideana on juosta kaupungin läpi härkiä karkuun. Vuosittain tapahtumaan osallistuu noin 2 000 – 3 500 ihmistä, joista muutama sata loukkaantuu. Tapahtuma järjestetään heinäkuussa San Fermin -festivaalin yhteydessä. Festivaali on viikon mittainen ja härkien edelleen juostaan kahdeksana aamuna.

Tomaattisota sai alkunsa naapureiden riidasta

Tomaattisotaa on järjestetty vuodesta 1944 lähtien. La Tomatina sai alkunsa kahden naapurin riidasta, joka päättyi tomaattien heittelyyn, mutta siitä kasvoi koko kaupungin perinne. Sääntöihin kuuluu, että tomaatit pitää murskata ennen heittämistä, jotta heitto ei osuisi liian kovaa. Osallistujia neuvotaan myös suojaamaan silmänsä uimalaseilla ja pukemaan päälleen sellaiset vaatteet, jotka voi heittää tapahtuman jälkeen pois.

Buñolin kaupungissa asuu noin 10 000 ihmistä, mutta festivaali houkuttelee paikalle yli 20 000 turistia. Tämä on kaupungille merkittävä tulonlähde. Kaupunki käyttää juhlan järjestelyihin 100 000 euroa, joista 30 000 euroa käytetään tomaatteihin. Turistit kuitenkin käyttävät kaupungissa niin paljon rahaa, että se korvaa tämän panostuksen helposti. Erityisesti tapahtumasta ovat innostuneet australialaiset ja japanilaiset. Viime vuosina tapahtuman osallistujamäärää on rajoitettu, jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin. Kaupungin asukkaat alkoivat myöskin kyllästyä sangriaa juoviin ja katuja ja taloja sotkeviin turisteihin.

Härkäjuoksu on nuorten miesten miehuuskoe

Härkäjuoksun perinteet ovat härkien ajamisessa laitumelta härkäareenalle. Areena sijaitsee keskellä kaupunkia ja tehtävä oli vaarallinen. Vuosien varrella tästä muodostui nuorten espanjalaismiesten näytönpaikka, jossa he ottivat mittaa toisistaan.

Juostava matka on pituudeltaan 800 metriä. Juoksijat yrittävät pysyä mahdollisimman lähellä härkiä juostessaan eläinten edellä, mutta välttäen kuitenkin näiden valtavien eläinten sarvia. Kaduille asetetaan aitoja, joiden taakse ihmiset voivat juosta pakoon mikäli tilanne käy liian uhkaavaksi. Kaikki eivät kuitenkaan aina ehdi paeta ja vuoden 1911 jälkeen juoksussa on menehtynyt 15 ihmistä. Viimeisin kuolemantapaus sattui vuonna 2009. Härät puolestaan joutuvat areenalla vielä härkätaisteluun, jossa ne kohtaavat loppunsa.

Pamplonan härkäjuoksu on mainittu myös Ernest Hemingwayn kirjassa Ja aurinko nousee, joka kertoo amerikkalaisten ja brittien matkasta Pariisista Pamplonaan San Ferminin festivaalilla. Kirja oli myyntimenestys ja ihmiset ympäri maailman kiinnostuivat tapahtumasta. Hemingway oli itse erittäin innostunut härkätaisteluista ja hänen toisenkin romaaninsa, Kuolema iltapäivällä, tapahtumat sijoittuvat Pamplonaan. Nykyisin tapahtumaan matkustaa seuraamaan yli miljoona ihmistä eri puolilta maailmaa. Useat ulkomaalaiset myös ottavat osaa itse härkäjuoksuun. Viime vuonna juoksijoita oli yli 17 000.

Härkäurheilulla on Espanjassa pitkät perinteet

Härkäjuoksuista kuuluisimmat järjestetään Pamplonassa, mutta vastaavia tapahtumia on myös muualla Espanjassa. Madridin lähellä sijaitsevassa Aravaca-Pozuelossa järjestetään myöhemmin kesällä pienempi härkäjuoksufestivaali ja lähellä sijaitsevassa Navalcarnerossa samanlainen juoksukilpailu yöaikaan. Navalcarneron härkäjuoksussa härkien sarviin kiinnitetään tulisoihdut, jotka valaisevat osallistujien öistä tietä. Härkätaistelut ovat Espanjassa erittäin arvostettuja. Espanjalaiset itse kuvailevatkin härkätapahtumien olevan ihmisen ja pedon välistä tanssia ja erottamaton osa heidän kansankulttuuriaan.